fbpx

Kuningas antaa tahdin metsälle. Mytologisesti karhun kuninkaallinen aspekti antaa metsälle sen vuosittaisen syklin. Auringolla on oma kiertonsa, samoin on karhulla. Metsä on mahtava analogia elämästä ja kontio on todella korven kuningas mutta tästä lisää toisella kertaa.

Heinäkuuta on Virossa kutsuttu myös karhukuuksi. Suomen alueelta ei ole löytynyt tarkkoja kertomuksia kesäkauden karhujuhlista mutta löytyisikö silti syitä juhlistaa talven navan vasta ”napaa”?

Talven napa, sydäntalvi, vuoden kylmin kausi on muutaman viikon talvipäivän seisauksen jälkeen. Talven navan aikoihin kerrotaan, että karhu kääntää kylkeä talvipesässään. Voisipa siis ajatella, että karhunpäivän viettopäivä 13.7 osuu sopivasti muutaman viikon kesäpäivän seisauksen jälkeen, vuoden lämpimimpään aikaan.

Metsän kuninkaalle on sopivaa olla vuodenkierron syklissä useampikin juhlapäivä, talvella karhu kääntää kyljen, kääntyy kohti kevätkautta ja sitä kautta kohti kesää ja kukoistusta. Kuumimpaan kesäaikaan taas voidaan juhlistaa karhun kääntymistä kohti syksyä ja sitä myöten valmistautumista talvipesään katoamiseen.

Useiden kansojen karhun syntytarinoissa karhu lasketaan taivaasta halutessaan kokea maanpäällistä elämää. Karhun peijaismenoissa onkin kaadetun karhun kallo nostettu honkaan ja niin ”takaisin taivaaseen”.  Ja näin sykli on valmis uuteen kiertoon.

Hauskaa on myös, että tätä samaa vuodenkierron sykliä karhut todella luonnossa noudattavat. Kesä-heinäkuussa karhuilla on kiivain paritteluaika, mesikämmenet nauttivat kesänkukoistuksesta, jonka jälkeen vetäytyvät hiljaisuuteen pesäänsä ja pennut syntyvät sitten talvipesään tammi-helmikuussa.

”Miss’ on ohto synnytelty, mesikämmen käännytelty, luona kuun, tykönä päivän, otavaisen olkapäillä, ylähällä taivoisissa, sieltä maahan laskettuna, hihnoissa hopeisissa, kultaisissa kätkyissä.”


0 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *