fbpx

Keskikesä – taitekohta kuumasta kylmään

Keskivertoisesti vuoden lämpimimmät ajat osuvat juuri näille päiville, eli jos halutaan viettää lämmön taittumista kylmenemiseen, niin nyt on keskikesän aika. 13.7 tienoilla onkin vietetty Karhunpäivää sekä muita kesän käännekohdan juhlapyhiä.  Lisää Karhun päivään liittyvistä menoista voit käydä lukaisemassa viime vuoden tarinasta: https://www.mielikinmetsa.fi/2019/07/09/metsan-kuningas-ohto-otso-kouvo-tapio-mesikammen/ . Tällä kertaa kuitenkin pohditaan vuodenkierron pyhien merkitystä yleisemmin.

Kekri, joulu, laskiainen, pääsiäinen, juhannus, mitä näitä nyt on. Oletko koskaan pohtinut vuodenkierron pyhien merkitystä? Mitä ne merkitsevät sinulle?

 Perinteinen keskikesän juhla Karhunpäivä on muutama viikko kesäpäivänseisauksen jälkeen, noin 13.7, ja se merkkaa ilmojen kylmenemisen alkua. Voisi ajatella, että tämähän tapahtuu kun tapahtuu, mitä sillä on väliä teenkö tuosta päivästä erityistä jollain juhlanvieton tavoilla. Mutta kuitenkin voit ehkä saada kiinni siitä tunteesta jos ole joskus jättänyt vaikkapa joulun viettämättä. Jotain puuttuu, jokin vain ei täsmää, jotain on poissa paikoiltaan.

Vuodenkierron pyhät ja niihin liittyvät juhlamenot rytmittävät elämänkokemustamme. Ne toimivat ikään kuin siirtymäriitteinä, kuten vaikkapa syntymäpäiväjuhlien vietto. Syntymäpäivän juhlamenoissa hyvästelet vanhan  ja uusi ikävuosi voi alkaa. Jokaiseen vuodenkierron merkkipäivään asettuu erilaista mytologista tarinastoa, niinpä myös juhlamenot heijastavat näitä taivaankanneltakin katseltavia totuuksia. Ei uutta taivaan alla.

” Neito parka tuomittiin

Lohikäärmehen kittaan.

Lohikäärme huokasoopi,

Huokasoopi henkäsööpi:

Ennen nielen nuoren miehen,

Nuoren miehen miekkoinensa,

Hevosen satuloinensa,

Papin kirkkokuntinensa,

Ennenkuin nielen nuoren nei’on,

Nei’on nuoren naimattoman

Ja kosissa käymättömän.”

SKVR V1
486. Vuole, Kirkonkylä. Pajula 148. 94.

Kesän karhunpäivän aikaan liittyy myös Marketan päivä. Tarina Margaretista joka löi lohikäärmeen kolmehaaraisella ristillä, heinähangolla tai haravalla. Tai vaikkapa Neito ja Lohikäärme runot, joissa lohikäärme toteaa kyvyttömyytensä neidon nielemiseen, vaikka suuret sotilaat kyllä menisi. Heinäkuisissa juhlissa onkin ollut tapana ottaa ”matoryyppy”, jottei heinimato syö satoa. Mato taikka siis käärme on näin kukistettu, maan voimakkain kasvu taittuu, tuhovoimat ottavat vallan ja päästään sadonkorjuun vaiheeseen.

Perinteisesti erilaiset rituaaliset tavat, loitsut ja runot ovat värittäneet vuodenkierron juhlamenoja. Nämä mytologiasta ammentavat rituaalit ikään kuin harmonisoivat tekijänsä tai laulajansa suureen kosmiseen sykliin ja toistepäin. Sanat ja teot vaikuttavat voimakkaasti siihen miten maailmasi koet, siksi ei ole yhdentekevää miten erilaisia vuodenkierron taitekohtia vietät.


0 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *