fbpx

Kekriä vietetään kun sato on saatu korjattua ja ollaan valmiita siirtymään pihoilta ja pelloilta tuvan lämpön. Usein tämä aika asettuu lokakuulle. Lokakuu, lokaa, likaa, harmautta, pimeyttä.

Joskus täytyy vaan antaa lehtien tippua, turha sitä vastaan on taistella.

Kekri, satokauden päätösjuhla, kaaostila, vuodenalkajaisia. Kekrin viettoon on liittyy monia rituaaleja ja tapoja. Satokausi on päättynyt, kesän kukoistuksen sato korjattu talteen. Kekri, joka tunnetaan myös köyrinä tai kekränä, tarkoittaa pyörää tai kehrää. Kekri onkin vuodenloppu ja vuoden alku ja kekri-nimen käyttö on sama kuin ajatus vuodenvaihteesta.

Kuolema korjaa satoa

Pelottavat kekripukit kiertävät talosta taloon, hurjalla ulkomuodollaan muistuttaen elämän muotoja murtavien kuoleman voimien voimasta. Se, miten kuolema korjaa satoa tulee kekrin aikohin todella käsinkosketeltavan todeksi.

Lokakuinen metsä tarjoaa mahdollisuuden sukeltaa syvälle kekrin olemukseen. Lehdet tippuvat ja mätänevät, kaikkialla kuolema. Kuitenkin kaikki tämä kuolema on vain näennäistä, samoin kuin kesän kukoistus. Sillä kuolema tuo mukanaan talven levon,josta kumpuaa uusi kevään runsaus, joka antaa kesän kukoistuksen kautta syksyn sadon. Pyörä on taas pyörähtänyt, on kekrin aika.

Kekrinä laulettiin tarinaa suuresta härästä. Tässä Martti Haavion kokoama versio:

”Sonni Suomessa sikisi,

härkä kasvoi Kainuhussa:

pää keikkui Kemijoella,

häntä heilui Hämehessä.

Viikon lensi viirulintu härjän sarvien väliä,

kuukauden orava juoksi häpeheltä hännän päähän.

Musta mies merstä nousi,

uros aalloista yleni,

kolme sormen korkeuinen,

miehen peukalon pituinen.

Koska oli eränsä nähnyt iski härkä’ä häkähän.

Härkä kaatui polvillensa,

siitä siirtyi seljällensä.

Siitä on saatu saalihiksi,

sata saavia liha’a

kuuta kuusi tynnyriä,

verta seitsemän venettä.”


Härkä kyntää pellon, mahdollistaa kylvön. Härkä kuitenkin kasvaa liian suureksi ja vaaralliseksi. Tällöin tarvitaankin Ukko tai musta mies merestä tappamaan se. Tapetusta härästä saadaakin sitten taas aineksia talven varalle ja uuden alun varusteet, eli kuusi tynnyriä kuuta eli ihraa ja sekä seitsemän venettä verta.

Kekrinä on sanottu Kiuruvedellä 1936 että

”Kylpy laitettiin myös hengille. Oven takaa kuunneltiin. Vesi laitettiin oikein puhdasta ja kun mentiin katsomaan, jos oli roskia veden päällä, silloin olivat henget kylvyssä käyneet. ”

Kekrisauna on lämmitetty vainajille. Kekrisaunomiseen liittyy tiiviisti hiljaisuus, rauhoittuminen, sekä edesmenneiden muistelu. Kekrisaunassa havupuut kuljettavat Manalan maille, onhan niitä tapana myös viedä haudoille. Kuusivihta ja havuinen löylyvesi ovat kekrisaunan ytimessä. Kekrisaunassa on myös hyvä tilaisuus hiljentyä kiitoksen äärelle .

Kekrisaunaloitsu

Skvr 14, 2113. Vuonn. Paulah. n. 6037. 15., Ańńi Lehtońi.

Rukouksia pokoiniekoille hos mitä pyyetäh.

Auta milma,
Toattoseni Tuonelasta,
Moamoseni moaemästä,
Kaikki suuret sukukunnat,
Heliet heimokunnat,
Kallehet rodiitelit!

Muista milma,
Toattoseni Tuonelasta,
Moamoseni moaemästä,
Kaikki suuri sukukunta,
Helie heimokunta
Yheksästä polvesta yheksäh polveh,
Muistetut da i muistamattomat,
Tiijetyt da i tietämättömät!
Kaikki milma auttoat da armastoat,
Auttoat da i armastoat,
Peästeät da i pelastoat!

Toattoseni Tuonelasta,
Moamoseni moaemästä,
Huhuta huijahuta!
Ei kuulu kummaistana.

Kekriin liittyy vainajat ja kuolema. Kekrin aika on välitilan aikaa, jolloin sanotaan että rajat maailmojen välillä ovat hälvenneet. Näinpä. Maailma, jossa elät on peili aikaisempien sukupolvien ajatuksista ja kokemuksista. Nykypäivän kiireen keskellä on välillä hyvä pysähtyä tämän äärelle, nykypäivän ihmisellä arvokkain asia on aika, ehkäpä voit omistaa siis hetken juurillesi. Esivanhempasi ovat tarina siitä miksi olet ja mitä olet.

Kekrinä korjaat sadon. Muistathan kiittää siitä.


0 Comments

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *