fbpx

Lokakuu, lokaa, likaa, harmautta, pimeyttä.

Joskus täytyy vaan antaa lehtien tippua, turha sitä vastaan on taistella.

Lokakuun tienoilla on vietetty kekriä, satokauden päätösjuhlaa, kaaostilaa, vuodenalkajaisia. Kekrin viettoon on liittyy monia rituaaleja ja tapoja. Satokausi on päättynyt, kesän kukoistuksen sato korjattu talteen. Kekri, jota tunnetaan myös köyrinä tai kekränä, tarkoittaa pyörää tai kehrää. Kekri onkin vuodenloppu ja vuoden alku ja kekri-nimen käyttö on sama kuin ajatus vuodenvaihteesta.

Kuolema korjaa satoa

Pelottavat kekripukit kiertävät talosta taloon, hurjalla ulkomuodollaan muistuttaen elämän muotoja murtavien kuoleman voimien voimasta. Se, miten kuolema korjaa satoa tulee kekrin aikohin todella käsinkosketeltavan todeksi.

Lokakuinen metsä tarjoaa mahdollisuuden sukeltaa syvälle kekrin olemukseen. Lehdet tippuvat ja mätänevät, kaikkialla kuolema. Kuitenkin kaikki tämä kuolema on vain näennäistä, samoin kuin kesän kukoistus. Sillä kuolema tuo mukanaan talven levon,josta kumpuaa uusi kevään runsaus, joka antaa kesän kukoistuksen kautta syksyn sadon. Pyörä on taas pyörähtänyt, on kekrin aika.

Kekrinä lautettiin tarinaa suuresta härästä. Tässä Martti Haavion kokoama versio:

”Sonni Suomessa sikisi, härkä kasvoi Kainuhussa:

pää keikkui Kemijoella, häntä heilui Hämehessä.

Viikon lensi viirulintu härjän sarvien väliä,

kuukauden orava juoksi häpeheltä hännän päähän.

Musta mies merstä nousi, uros aalloista yleni,

kolme sormen korkeuinen, miehen peukalon pituinen.

Koska oli eränsä nähnyt iski härkä’ä häkähän.

Härkä kaatui polvillensa, siitä siirtyi seljällensä.

Siitä on saatu saalihiksi, sata saavia liha’a

kuuta kuusi tynnyriä, verta seitsemän venettä.”


Härkä kyntää pellon, mahdollistaa kylvön. Härkä kuitenkin kasvaa liian suureksi ja vaaralliseksi. Tällöin tarvitaankin Ukko tai musta mies merestä tappamaan se. Tapetusta härästä saadaakin sitten taas aineksia talven varalle ja uuden alun varusteet, eli kuusi tynnyriä kuuta eli ihraa ja sekä seitsemän venettä verta.

Kekrinä on sanottu Kiuruvedellä 1936 että

”Kylpy laitettiin myös hengille. Oven takaa kuunneltiin. Vesi laitettiin oikein puhdasta ja kun mentiin katsomaan, jos oli roskia veden päällä, silloin olivat henget kylvyssä käyneet. ”

Kekriin liittyy vainajat ja kuolema. Kekrin aika on välitilan aikaa, jolloin sanotaan että rajat maailmojen välillä ovat hälvenneet. Näinpä. Maailma, jossa elät on peili aikaisempien sukupolvien ajatuksista ja kokemuksista. Nykypäivän kiireen keskellä on välillä hyvä pysähtyä tämän äärelle, nykypäivän ihmisellä arvokkain asia on aika, ehkäpä voit omistaa siis hetken juurillesi. Esivanhempasi ovat tarina siitä miksi olet ja mitä olet. Kekrinä korjaat tämän sadon.

Elämänpuu.
Käspaikka tekeillä. Elämän tarinasi, suvun tarinasi. Yhteys juuriisi on omiaan poistamaan kuoleman pelkoa ja antaa ankkurin elämän myrkyihin.
Kiitos Suvi Hanste kuvasta.


0 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *