Hunaja – myyttinen voide

Hunaja, tuo mehiläisen lahja

“Mehiläinen ilman lintu,

Lennä tuonne tuosialle

Ylitse meren yheksän

Meripuolen kymmenettä

Ruokosella istumatta

Lehellä levähtämättä

Saarehen selällisehen

Luothon merellisehen

Tuovos sieltä voitehia

Tuovos voietta hyveä

Yheksältä voitajalta

Kaheksalta katsojalta

Siell’ on luotonen meressä

Mesilampi luotosessa

Siinä mettä mieluhista

Siinä voietta hyveä

Joka suonihin sopivi

Jäsenihin kelpoavi”

Hunaja on mehiläisten kukkien medestä valmistama elvyttävä, ravitseva, puhdistava ja monella tapaa nautinnolisen makea lahja. Mehiläiset keräävät mettä kasveista, muokkaavat sitä omien entsyymiensä avulla ja kypsyttävät sen vahasta rakentamiinsa kennoihin valmiiksi hunajaksi.

Hunajan maku, väri ja koostumus vaihtelevat sen mukaan, mistä kasveista mesi on kerätty. Siksi jokainen hunaja on hieman erilainen, kuten luonto itsekin, aina erilaisia muotoja ottava. Hunaja sisältää pääasiassa luonnollisia sokereita, kuten fruktoosia ja glukoosia, sekä entsyymejä, kivennäis- ja hivenaineita, vitamiineja sekä antioksidantteja. Sopii tietenkin sisäiseen sekä ulkoiseen käyttöön.

Hunaja on mehiläisten salainen resepti, joka muodostuu koko pesän elämänkerrasta. Kukkien lisäksi mehiläiset tuovat mukanaan kaikkea kohtaamaansa ja omilla toimillaan muokkaavat meden hunajaksi. Hunaja valmistuu kuusikulmaisiin kennoihin, jotka ovat uskomaton älykkyyden taidonnäyte. Mehiläisten ihmeiden parissa voisi viettää vuoden jos toisenkin. Eipä ihme, että mehiläiselle on runoissa lauleltu tiukan paikan tullen.

Myyttinen hunaja 

Lemminkäisen äiti herättää poikansa henkiin mehiläisen taivaiden takaa tuomalla medellä. Hunajalla. Mehiläinen kutsutaan parannusloitsuissa hakemaan tuota virvoittavaa, parantavaa, voidetta.

“Mehiläinen, meiän lintu

Meiän lintu, mieli lintu

Käyppäs mettä metsolasta

Simoa tapiolasta

Nurmilta mesinukilta

Ahosilta armahilta

Tuovos mettä nurmen päältä

Ahon armahan nenästä

Kuuen kukkasen nenästä

Seitsemästä heinän päästä

Kukan kultaisen kuvusta

Sa’an heinän helpehestä

Mesi keitä kielelläsi

Sima suussasi sula’a

Vian päälle vietäväksi

Pahoille paranteheksi!”

Runot kertovat tarinaa pitkästä yhteismatkasta. Runot ovat tuoneet terveiset kenties ajalta kun suomalaisugrilaiset kansat asuivat Volgan alueella ja keräsivät hunajaa villimehiläisiltä. Sen ravinnerikkaus, sen antibakteerinen, rauhoittava voima on tunnettu kieltämättä.

Varsinainen mehiläistarhaus alkoi Suomessa 1700-luvulla. Ensimmäiset pesät tuotiin Virosta ja Ruotsista. Hunajan voima on tunnettu kulttuureissa ympäri mailman ja se näyttelee tärkeää roolia niin parannus- kuin rituaaliperinteissä Egyptistä Intiaan.

Saunottajan kulta

Voiteita, salvoja, evästä, leivänpäällistä, ihonhoitoa, palovammojen ja haavojen hoitoa. Mitä voitkaan keksiä, hunajasta on moneksi.

Hunaja on saunottajan kultakimpale. Sauna on parannuksen ja eheytymisen paikka, jossa kuumuuden ja kylmyyden kontrastilla päästään syvään lepotilaan, ikäänkuin pieneen kuolemaan. Siellä ollaan kuin Lemminkäinen konsanaan. Ja mikä olisikaan sopivampaa kuin Kalevalan mallin mukaan, kutsua mehiläisen voima ja lahja hunajahoitoina ja -hierontoina sekä hunajaherkkuina avittamaan uuteen alkuun, henkiinheräämiseen. Siihen uudelleensyntymään joka saunomisesta seuraa.