Mikä on metsä? Nykyihminen ajattelee puista ja kasveista muodostuvaa aluetta, kun puhutaan metsästä. Metsä on alun perin tarkoittanut kylien välistä aluetta. Sana on tullut sen myötä, kun ihminen on erottanut itsensä luonnosta. Ennen sitä oli vain Mielikki. Metsä oli mieli. Mielikki metsän emäntä koristeli metsän, kuin mielikuvitus koristelee elämänkokemustamme.
Mielikki antoi jokaiselle osuutensa, kohtalonsa, mielunsa. Mielutar onkin Mielikin toisintanimi. Mielutar jakaa jokaiselle osuutensa, kohtalonsa. Kohtalon vanha merkitys on ollut osuus jostakin, esimerkiksi osuus metsästysporukassa osuus saaliista. Mielutar on armossaan antanut antimiaan.
Metsän antimia on metsästetty ja kerätty, toisin sanoen pyydetty.
Tätä pyytämistä harjoitettiin loitsujen ja runojen avulla, käytännön uhrilahjojen lisäksi. Mielikkiä lepyteltiin rakkauden täyteisin runoin, jopa eroottissävytteisesti. Niin syvä on yhteys. Mielikille annettiin lahjoja.
Mielikki antoi ja kiitollisuuden velka ajoi ihmiset antamaan omia lahjojaan eteenpäin. Jos osaat parantaa, vie metsän antimien hoitava voima ihmisille. Jos osaat veistää, vie metsän antimet ihmisille kodeiksi ja välineiksi. Jos osaat metsästää, vie metsän antimet muille ruuaksi. Jos osaat laittaa ruokaa, tee metsän antimista ravitsee ruokaa. Ainoa syy tehdä jotain on se, että annat lahjasi maailmalle.
Lahjan antaminen luo tiiviin suhteen lahjan antajan ja saajan välille. Oletko koskaan antanut lahjaa, antamisen ilosta? Tai ottanut vastaan? Lahjan antaminen on rakkauden teko. Rakkaus on yhteyttä.
Mielikki on rakastettu. Mielikki on himottu. Mielikki on palvottu. Mielikki on myös kiitetty. Ihmiset ovat tienneet, että koskaan ei ole mahdollista maksaa kiitollisuuden velkaa takaisin Mielikille, metsälle. Luonto ei onneksi perusta tasasuhtaiseen vaihtoon.
Tasasuhtainen vaihto perustuu kontrolliin ja estää luonnon vapaan ilmaisun, huolenpidon ja antamisen kehän. Metsässä jokainen antaa ja saa, mutta ei tasasuhtaisesti. Kataja tarvitsee erimäärän eri asioita kuin koivu. Kettu antaa lannoitusta, suojelee kasveja jyrsijöiltä ja saa ravintoa sekä suojaa metsältä, jokaiselle on oma tärkeä lahjansa, paikkansa metsän kokonaisuudessa. Jokaisella on tarpeet, jotka Mielikki täyttää, jotta voi elää todeksi tarkoituksensa.
Jokaisella on kohtalonsa.
Sauna-Akka, perinnesaunottaja Laura Foon tutkii itämerensuomalaista perinnettä käytännöllisestä ja lahjatalouden periaatteisiin pohjautuvista lähtökohdista. Mielikin metsä on Sauna-Akan koti, josta hän ammentaa työhönsä saunottajana. Tätä aarreaittaa hän haluaa avata myös kaikille muille kiinnostuneille Mielikin metsän tarinoissa.